Why don't you write me
Läppärini varmaan poksahtaa kohta. Teeveeluvantarkastajat vainoavat oven takana. Iltaisin mennessäni nukkumaan vedän peiton pään yli enkä ole lainkaan iloinen. Voin näyttää väsyneeltä, mutta ei se siitä ole kiinni. Kuumaa teetä kipeään kurkkuun, punaisia marjoja ja kanelia pitkästä aikaa. Maantieteen luennoilla voin huokailla niin komeaa luennoitsijaa kuin osaamattomuuttanikin.
Uutisissa kerrottiin tänään, että nälänhädästä kärsivien määrä on ylittänyt miljardin ihmisen rajan. Se saa sanattomaksi. Ja kuinka inhoankaan politiikkaa ja ns. rikasta länttä. Yök. Äiti kysyi kerran, kun kerroin ostaneeni Kom-teatterin kaksi levyä (Kansainvälinen ja Porvari nukkuu huonosti), että eikös nuo asiat ole jo historiaa (siis aiheet, joista lauletaan). Itse olen sitä mieltä, että aa pieni ihminen on edelleen voimaton ja elintasoerot kasvavat myös Suomen sisällä saati sitten koko maailman mittakaavassa, kenties "riistäjän" nimi ja ulkomuoto on vain muuttunut, ja bee vaikka Suomessa yhteiskunnalliset asiat olisivatkin suhteellisen hyvin, niin maailmasta löytyy toistasataa maata, joissa laulujen teemat ovat todellisuutta myös vuonna 2009. Toki 1960- ja 1970-lukujen poliittisissa on kosolti asioita, joita en allekirjoita, ne ovat naiiveja ja oman aikansa tuotteita ja yksisilmäisiä jne. - mutta kuuntelen silti. Toivoisin myös nykymaailmassa olevan enemmän aatteen paloa. Ihmisten pitäisi ajatella ja toimia enemmän, olla kiinnostuneita.
---
Yksi oma runo...
Yö on meluisa yö on vilkas
tumman ultramariini taivas joka suunnassa
Sinä tulet ja välähdät ohi, tähdenlento
komeetta avaruusromua ilmakehässäni
Revontuli sydämeni ympärillä
Silmäsi tomua, harmaata
Uljas ja jylhä kuin kallionjyrkänteet
katoat puiden lomaan
torin reunan väkijoukkoon
Hymykuoppasi ja rystysesi ja muutama
ripsiin tarttunut hiussuortuva
galaksin toisella reunalla
vilkuttavat valoa liikennevaloissa
kuin tähdet
välillämme on valovuosi
tervehdyksesi tässä historiassa
on hitunen
on minullekin
---

